Finland’s Helsingin Sanomat reviews Leif Ove Andsnes’ Helsinki recital:

“Konsertti Pianisti Leif Ove Andsnes Kansallisoopperassa sunnuntaina. – Sibelius, Beethoven, Debussy, Chopin.

Olipa kiintoisia ääripäitä viime viikkojen konserteissa. Ensin kuulin Pekka Kuusistoa, joka oli ajatellut Sibeliuksen viulukonserton uusiksi kansanmusiikin ja uuden kriittisen edition kautta. ”Kappas”-, ”Oho!”- ja ”Jopas jotakin” -efektejä riitti.

Sitten kuulin huippupianistien peruskalliota Leif Ove Andsnesia Piano-Espoon tasokkaassa päätöskonsertissa. Enkä yllättynyt kertaakaan.

Silläkin on puolensa. Jean Sibeliuksen KyllikkiKoivuKuusi ja kolme askeettis-modernistista luonnosta opuksesta 114 soivat niin, että huomio kiinnittyi sävellyksiin, ei esittäjään. Tunnelma oli tarkoituksellisen introvertti ja pohdiskeleva.

Beethovenin Es-duuri-sonaatti opus 31 nro 3 soi luotettavasti ja ensimmäisessä osassa jopa turhan tasaisesti. Mutta Beethoveniin kuuluvat yllättävät hevosenpotkut saatiin kyllä kuulla scherzossa kuten pitikin.

Andsnes oli varsinainen peruskallio, hikipisarakaan ei tainnut pudota huippuresitaalin aikana. Kansallisoopperassa flyygelin koko sointikirjo ei aina aukea aivan ongelmitta, mutta nyt niin tapahtui Debussy -osuudessa. Enpä olisi uskonut, että juuri La soirée dans Grenade sekä kolme etydiä nousevat Andsnesin konsertin huippuhetkeksi!

Sen jälkeen hän vetäytyi taas tarkoituksellisesti tuumiskelemaan Chopin-osuudessa. Hän haki yhtenäisyyttä valitsemalla As-duurissa (Impromptu, etydi) ja sen rinnakkaissävellajssa f-mollissa (Balladi nro 4) kulkevia teoksia. Jopa näin korkeatasoisessa soitossa kaipasin hetkittäin irtonaisempaa helmeilevyyttä ja runollisempaa otetta vaikkapa Dinu Lipattin tapaan.

Mutta hyvä Andsnes oli, todella hyvä. Yleisö vaati ja sai lisää Chopinia ylimääräisissä.”

 

 

Source: Helsingin Sanomat

X